Pietari Brahe perusti Kristiinankaupungin vuonna 1649, kun alueen maanviljelijät halusivat lähialueelleen markkinapaikan. Kristiinankaupungin kauppiaat ja merenkulkijat kävivät jo varhain kauppaa Tukholman kanssa, ja kaupunki sai vähitellen oikeuden kuljettaa puutavaraa myös Saksaan ja Liivinmaalle.
Kun naapurikunnat Siipyy, Tiukka ja Lapväärtti liitettiin Kristiinankaupunkiin vuonna 1973, kaupungista tuli pinta-alaltaan siihen aikaan yksi maan suurimpia. Kristiinankaupungin rannikkoalueeseen kuuluu myös laaja maaseutu. Täällä on viihtyisä ydinkeskusta, jonka pittoreski puutalomiljöö on peräisin 1700- ja 1800-luvuilta ja jossa vallitsevat vankat kaupunkiperinteet. Keskustaa ympäröi laaja maaseutu, johon kuuluu runsaasti viljelysalueita, metsiä, kalavesiä ja luonnonkaunis saaristo.
Laivanrakennus ja purjehdus sekä tervan ja puutavaran vienti olivat tärkeitä elinkeinoja Kristiinankaupungissa 1800-luvulla. Paikallinen kauppalaivasto (johon kuului vuonna 1853 41 alusta) oli tuolloin yksi Suomen suurimpia ja satama Perämeren vilkkaimpia. Paikallinen ulkomaankauppa ei koskaan palannut entiselleen Krimin sodan jälkeen 1800-luvun puolivälissä, ja rahtiliikenne siirtyi vähitellen höyrylaivoille.
Perunanviljely ja -jalostus ovat tärkeitä paikallisia tulonlähteitä, samoin kuin metalli-, puunjalostus- ja elektroniikkateollisuuskin. Työpaikkoja oli 2776 vuonna 2007. Matkailu on kasvanut voimakkaasti. Kesämarkkinat houkuttelevat vuosittain 50000 kävijää.